Tapio Rautavaara — Isoisän olkihattu 가사 및 번역

이 페이지에는 Tapio Rautavaara의 노래 "Isoisän olkihattu"의 가사 및 한국어 번역이 포함되어 있습니다.

가사

Mä tässä kerran ullakolle yksin kapusin
Ja sattumalta vanhan kaapin siellä aukaisin
Mä sitä pengoin mitä lienen oikein etsinyt
Niin löysin vanhan olkihatun siitä kerron nyt
Sen pölystä kun puhdistin ja sitä kääntelin
Ja ullakolle vanhan arkun päälle istahdin
En aikaa tiedä miten kauan siinä viivähdin
Kun isoisän tarinaa mä hiljaa muistelin
Ol' kerran pieni hattukauppa sivukadulla
Niin pientä kauppaa nykyään et löydä todella
Ja siihen puotiin isoisä kerran piipahti
Hän kauan etsi olkihatun viimein valitsi
Vaan valinta se tuskin siinä aikaa vienyt ois
Kas syy on toinen hennonnut ei millään mennä pois
Kun kerran katsoi myyjättären silmiin sinisiin
Jo kaikki hatut ostanut hän kohta olis niin
Näin kului aikaa sinisilmäin vuoksi tosiaan
Nyt romanssi niin kaunis kohta puhkes kukkimaan
Ja joka päivä iltasin kun kello tuli kuus
Nähtiin eräs herrasmies ja olkihattu uus
Odottavan sulkemista pienen myymälän
Ja kahden nuoren kulkevan luo puiston hämärän
Ei kauniimmin tää satu pieni päättyä nyt voi
Kun kera syksyn lehtien hääkellot heille soi
Näin kuvat kulki muistoissani hämys ullakon
Ja mietin kuinka kaunis sentään ihmiselo on
Vaan miten vähän jääkään meistä muistoks tulevain
Kuin isoisän tarinasta olkihattu vain
Mutt ehkä ajan tomun alta joku toinenkin
Joskus pienen muiston löytää niin kuin minäkin
Näin isoisän olkihattu sai mun laulamaan
Ja vanhan kaapin kätköihin sen laitoin uudestaan

가사 번역

난 혼자 다락방에 갔다.
그리고 우연히 나는 거기에 오래된 캐비닛을 열었다
내가 찾던 거야
그래서 오래된 밀짚모자를 찾았어요 지금 말해줄게
먼지 에서 나는 그것을 청소하고 주위를 돌았 다
그리고 다락방에서 나는 오래된 관에 앉아 있었다
내가 거기 얼마나 오래 보냈다 모르겠어요.
할아버지의 이야기 때 나는 조용히 기억했다
한 번 옆 거리에 작은 모자 가게
그래서 작은 가게 요즘 당신은 정말 찾을 수 없습니다
그리고 그 가게 할아버지는 한 번 들렀다
그는 긴 마지막에 밀짚 모자를 찾았다.
그러나 선택은 거의 만들 시간이 걸렸다
음,그 이유는 멀리 갈 또 다른 섬세한 방법입니다
일단 두더지의 눈 파란색으로 보았다
이미 그가 곧 그렇게 될 것입니다 구입 한 모든 모자
이 시간은 푸른 눈을 통과 방법이다.
이제 로맨스가 너무 아름 다운 포인트가 꽃으로 파열
그리고 시간이 여섯에 왔을 때 매일 나는 저녁을 먹었다.
밀짚모자 들고 있는 남자를 봤어요
작은 상점을 닫 대기
그리고 두 젊은 사람들이 황혼 공원에 걸어
이 작은 동화는 이제 끝나지 않습니다
가을의 결혼식 벨 그들을 위해 반지를 떠날 때
이 사진은 혼란 다락방의 내 기억을 통과 한 방법입니다
그리고 나는 인간이 얼마나 아름다운 적어도 궁금해
그러나 나는 우리의 기억에서 얼마나 작은 머물 수 있습니까
할아버지의 이야기처럼 그냥 밀짚 모자
하지만 어쩌면 내가 먼지에서 다른 사람을 운전합니다.
때때로 당신은 내가하는 것처럼 약간의 메모리를 찾을 수 있습니다
할아버지의 밀짚모자가 날 노래하게 한 거야
그리고 오래된 찬장에 나는 그것을 다시 넣어